Kuopion lyseo

Vanhin ja suurin kaupungin kouluista oli Kuopion lyseo. Se oli ensin ruotsinkielinen yläalkeiskoulu, mutta muuttui 1871 suomenkieliseksi. Vuodesta 1884 se toimi klassillisena lyseona. Kuopiossa on annettu oppikouluopetusta triviaalikoulussa 1780-luvulta saakka. Tämä koulu muuttui 1843 ala- ja yläalkeiskouluksi.

Lukio perustettiin vuonna 1844 ja se toimi vuoteen 1872 saakka, jolloin se lakkasi uuden koulujärjestyksen edellyttäessä koulutukselta yhtäjaksoisuutta. Samanaikaisesti yläalkeiskouluun lisättiin yksi luokka vuosina 1870 ja 1871; jatkuvuuden vuoksi tämän uuden koulun nimenä säilytettiin lyseo. Vanhan lukion näin lakattua lukiolaiset eivät enää olleet kansakunnan kuohukermaa, koska ylioppilastutkintoihin oli mahdollista valmistua entistä useammalta paikkakunnalta.

Oppikouluopetus oli tuohon aikaan ruotsinkielistä. Kuopion yläalkeiskouluun perustettiin kuitenkin vuonna 1867 suomenkielinen rinnakkaisosasto. Ruotsinkielinen rinnakkaisosasto lakkautettiin vuonna 1871, ruotsinkielisen väestön toivomuksesta opetusta kuitenkin järjestettiin virallisesti vuoteen 1879. Tuolloinkaan opetus ei kokonaan muuttunut suomenkieliseksi opettajien puutteellisen kielitaidon takia. Historiaa ja kirkkohistoriaa oli virallisesti opetettava molemmilla kielillä.

Lyseon kaukaisena edeltäjänä voidaan pitää Viipurin Triviaalikoulua, joka perustettiin jo vuonna 1534. Monien vaiheiden jälkeen se asettui Kuopion vuonna 1777. Koulurakennus sai keisari Aleksanteri I:lta lupauksen rahoituksesta ja suunnitelmat piirsi C.L.Engel uusklassiseen tyyliin.

Reaalikoulu

Kuopiossa aloitti toimintansa vuonna 1874 suomenkielinen neliluokkainen ja viisivuotinen reaalikoulu tavoitteenaan valmistaa oppilaita käytännöllisille aloille. Se oli tarkoitettu vähävaraisille. Pojille annettin tilaisuus hankkia käytännön aloille riittävä tietomäärä. Koulurakennus sijaitsi aluksi Kuningattarenkadun ja Pohjoisen-Vuorikadun kulmassa tontilla 64. Koulu oli aluksi suosittu ja sinne tuli vuodesta 1876 lähtien kansakoulun käyneitä oppilaita. Oppilailla oli kuitenkin vaikeuksia jatko-opintojen kanssa, jotka tapahtuivat ruotsinkielellä. Vuoden 1883 kouluasetuksessa määrättiin reaalikoulut lakkautettaviksi. Perusteluksi esitettiin oppilaiden vähälukuisuus. Kuopiolaiset halusivat säilyttää reaalikoulun. Se oli oppilasmäärältään maan toiseksi suurin koulu ja suurin asukaslukuun suhteutettuna. Kuopion lyseo oli 1872-1886 ainoa yliopistoon johtava koulu Kuopion läänissä. Koulu ei tilanahtauden vuoksi voinut ottaa kaikkia halukkaita hyväksyttyjä oppilaita. Reaalikoulun lakkauttamien olisi melkoisesti vaikuttanut tilanteeseen. Koulutoimen ylihallitukselle tehtiin anomus koulun säilyttämiseksi. Anomukseen ei suostuttu. Vajaan 10 vuotta toimittuaan se lakkautettiin 23.8.1883 ja toiminta päättyi luokka luokalta vuodesta 1884 lähtien. Savo-lehdessä esitettiin suomalaisen yhteiskoulun perustamista reaalikoulun tilalle. Keskustelu reaalikoulusta päättyi, kun tuli tieto Kuopioon järjestettävästä rinnakkaisosastosta v. 1884 ensimmäiselle luokalle.

Yksityinen ruotsinkielinen lyseo

Kuopion lyseon muuttuminen suomenkieliseksi aiheutti yksityisen ruotsinkielisen lyseon perustamisen. Kielitaistelun vaikutukset ulottuivat siis Kuopioonkin. Kuopiolaisten vielä väitellessä yhteiskasvatusperiaatteista ruotsalaiset olivat jo puuhaamassa omaa koulua. Senaatin myönnettyä luvan Kuopiossa aloitti toimintansa Svenska Privatlyceum 1875. Se toimi täydellisenä seitsenluokkaisena lyseona vuodesta 1879 lähtien.

Ruotsalaisen lyseon opettajat olivat poikkeuksellisen korkeasti koulutettuja jo 1880-luvulla. Suurin osa oli joko fil.kandeja tai fil. maistereita. Koulun ensimmäinen rehtori oli matematiikan lehtori Herman Öhrbom.

Jatkuvana uhkakuvana oli kuitenkin ruotsinkielisen väestön jatkuva väheneminen Kuopiossa. Koko toimintansa ajan se oli myös riippuvainen kaupungin ulkopuolisesta tuesta. Yksityisen ruotsalaisen lyseon oppilasmäärä oli jäänyt vähäiseksi, vuosittain uusien oppilaiden määrä oli vaihdellut viidestä kahteentoista. Vuonna 1884 koulu saavutti historiansa suurimman oppilasmäärän 60 oppilasta, mutta sekään ei ollut riittävä valtionavun saamiseksi.

Ruotsalaiset halusivat varmistaa myös opintopaikan tyttärilleen kotikaupungissa. Pelättiin Kuopion ruotsalaisen tyttökoulun lakkauttamista oppilasmäärän vähäisyyden vuoksi. Näin tapahtuikin 1889. Koulussa oli silloin vain seitsemän oppilasta. Tämän koulun muuttumiseen yhteiskouluksi vaikuttivat rahalliset ja ennen kaikkea käytännön syyt. Muutos yhteiskouluksi oli opetuksellisessa mielessä moderni. Yhteiskasvatusaatteella oli myös vastustajansa; vaikutusvaltaisin heistä oli piispa Gustaf Johansson. Vuonna 1914 koulu joutui sulkemaan ovensa.

Yksityinen tyttökoulu

Valtiovalta suhtautui melko penseästi tyttöjen kouluttamiseen, varsinkin korkeammalle tasolle asti. Siksi Kuopiossa tyttöjen opetusta lähdettiin rahoittamaan yksityisin varoin ja 3.5.1879 kutsuttiin koolle kokous, joka päätti yksityisen suomenkielisen tyttökoulun perustamisesta. Tyttökoulusta tuli 5-luokkainen ja sen toiminta alkoi syyskuussa 1879. Oppilaita oli 17. Tyttökoulu siirtyi valtion omistukseen 1886 ja toimi Kuopion Tyttökouluna vuoteen 1928, jolloin nimi muuttui Tyttölyseoksi. Vuonna 1879 lakkautettiin Kuopion ruotsinkielinen tyttökoulu.

Yksityinen tyttökoulu aloitti vuokratiloissa Etelä-Vuorikatu 35:ssä. Tilaongelmien takia koulu joutui muuttamaan monta kertaa, ensin Pohjois-Vuorikatu 16:een ja 41:een, sitten Abel Tolosen kivikartanoon 15:ksi vuodeksi.

Tyttökoulun oppilasmäärä kasvoi tasaisesti 1890-luvulle asti, jolloin yhteiskoulun perustaminen lopetti oppilasmäärän kasvun. Yhteiskoulun näet katsottiin tarjoavan paremmat mahdollisuudet edetä opinnoissa kuin Tyttökoulun.

Minna Canth kuului Tyttökoulun johtokuntaan, olivathan tyttäret Anni ja Elli koulun oppilaina. Ote Canthin kirjeestä koulun entiselle saksan kielen opettajalle Hilda Aspille antaa jonkinlaisen kuvan koulun ilmapiiristä: "Kuule, ensi vuodeksi tarvitaan tyttökouluun opettaja luonnontieteisiin, voimisteluun ja matematiikkaan, etköhän tule takaisin? Nyt on juuri kokous, täytyy mennä... Terveisiä sieltä! Voi sentään, jos olisit ollut siellä ja kuullut. Kuinka me taas ottelimme. Ajatteles, kun leht. Schwartzenberg julkesi sanoa, että meidän on etupäässä pidettävä huolta siitä, että saadaan kristillismielinen opettaja, tiedot ovat vähemmästä arvosta". Canth kannatti myöhemmin voimakkaasti yhteisen koulun perustamista tytöille ja pojille.

Tyttökoulun johtajana toimi 1880-1916 Elisabeth (Betty) Ingman. Hän oli vasta 24-vuotias tullessaan valituksi johtajattaren virkaan, mitä jotkut paheksuivat. Historiikeissa Ingmania kuvaillaan määreillä "innostunut, lahjakas, tietorikas, luotu opettajaksi ja kasvattajaksi". Ingman itse opetti uskontoa, historiaa ja maantietoa. Toimittuaan johtajattarena 36 vuotta Ingman jäi eläkkeelle. Lahjaksi saamansa rahasumman hän lahjoitti Tyttökoulun stipendirahastoon.

Kuvat: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo