Tilanahtaus ja opettajapula johtivat kaksivuorolukuun. Kodit joista vanhemmat olivat työssä päivisin, olivat tyytymättömiä. Kuka laittaisi iltapäivävuorossa olevan lapsen kouluun? Lisäksi lasten havaittiin väsyvän nopeasti iltapäivävuorossa. Jossakin vaiheessa puhuttiin jo kolmivuoroluvusta. Tämä olisi merkinnyt työpäivän alkamista kello 8 ja viimeinen vuoro olisi päässyt koulusta illalla kello 20, yläkoulusta kello 23. Jollei uusia kouluja saataisi pian, vuonna 1960 siirryttäisiin nelivuorolukuun!

Vuorolukuun oli kolme perussyytä: voimakas syntyvyys, siirtoväen asettuminen Kuopioon ja koulurakentamisen laiminlyönti Kuopiossa.

Käsityön ns. vaihtomenetelmä otettiin Kuopion kansakouluissa kokeiluun v. 1944. Kuudennen luokan pojat istutettiin neulan ja langan ääreen, ja tytöt saivat työaseikseen höylän ja sahat. Menestyksellinen kokeilu laajeni vuonna 1945, kun vaihtomenetelmä kosketti jo kaikkia 6-luokkalaisia Kuopiossa. Vaihto-opetus kesti 6 - 8 viikkoa.Sodan jälkeen pojat pääsivät myös kotitalousopetuksen piiriin; Valkeisen koulun 7. ja 8. luokan pojat olivat ensimmäisiä keittiöaskareisiin perehtyneitä poikia. Ennakkoluulojakin esiintyi, mutta tarkastaja Väinö KOTKANEN oli vakuuttunut asian järkevyydestä. Tavoitteena oli, että pojat oppisivat eräretkillä valmistamaan yksinkertaisia aterian ja auttamaan äitiä, jos hän sairastuisi. Kuopion kokeilu oli maassa ainutlaatuinen!

Vuonna 1947 Kuopiossa juhlittiin kansanopetustyön 100 - vuotisjuhlaa ja kansankoulun 75 -vuotisjuhlaa. Ensimmäinen koulu oli 1842 perustettu Sunnuntaikoulu, joka oli tarkoitettu ammattialoilla työskenteleville oppipojille ja kisälleille. Vuonna 1843 oli perustettu ala- ja yläalkeiskoulu, jonka ensimmäinen rehtori oli J.V.Snellman. Vuosina 1846 ja 1848 oli perustettu köyhien tyttöjen ja poikien koulut. Vuonna 1846 varsinaisia opettajia oli 1, lisäksi toimi 8 apuopettajaa. Oppilaita oli 46.

Sata vuotta myöhemmin Kuopion kahdeksassa koulussa oli 2471 oppilasta ja 94 opettajaa.