Vuonna 1952 annettiin asetus, jossa määriteltiin apukoulutasoisten opetus. Siihen kuului paitsi tarkkailuluokilla myös kuulo- ja näkövikaisten sekä sairaiden ja vajaaliikkeisten erityisluokilla annettava opetus. Kuopion apukoulu toimi Snellmanin koulussa vuosina 1930-1931, kunnes se vuonna 1956 siirrettiin Maljapurolle. Koulussa oli 60-70 oppilasta Luokat olivat pienempiä kuin muussa kansakouluopetuksessa, niissä oli korkeintaan 15 oppilasta. Lukuvuonna 1953-1954 perustettiin tarkkailuluokat, joissa opetettiin "luonnevikaisia" oppilaita kuten tuohon aikaan sanottiin. Kyse oli samantapaisista lapsista, joita vuosisadan alussa opetettiin pahantapaisina. Vuodesta 1957 saakka annettiin opetusta myös luku- ja kirjoitushäiriöiden poistamiseksi. Aluksi opettajat olivat kiertäviä. Ensimmäisenä vuonna ennettiin ohjausta 525 lapselle, joilla oli pääasiassa s- ja r-vika.

Kymmenen vuotta asetuksen antamisen jälkeen Kuopion erityisopetuksen piiriin kuului 8-luokkainen apukoulu, jonka oppilasmäärä v.1962 oli 96 oppilasta. Opettajia oli yhdeksän. Lisäksi kaupungissa toimi kolme tarkkailuluokkaa oppilaille, jotka eivät sopeudu luokkayhteisöön, viisi hitaitten luokkaa, yksi kuulonhuoltoluokka, yksi vajaaliikkeisten aivovauriolasten luokka sekä klinikkamuotoista puhe- ja kirjoitushäiriöisten opetusta ja puheopetusta. Kuopion kaupungissa sai 500 oppilasta erityisopetusta. Maljapuron koulun johtajana toimi Hilla Karttunen ja opettajina Elvi Lappalainen, Elvi Jussila, Aarne Huttunen, Erkki Häkkinen, Reino Vesalo ja Marjatta Nykänen. Tarkkailuluokkia opettivat Unto Sopanen, Veikko Tikkanen ja Eero Kuokkanen.

Telkkistenlahdessa pidettiin kesäsiirtolaa aivovauriolapsille . Sitä ylläpiti ja kustansi Lasten Ystäväin Yhdistys. Toiminta oli ensiaskel kohti aivovauriolasten koulua. Aivovauriolasten, lähinnä vajaamielisten oma luokka aloitti toimintansa syksyllä 1962 Snellmannin koulun suojissa. Aloitteen koulun perustamiselle olivat tehneet keskussairaalan lääkärit Leena Tuuteri ja Märtha Donner ja Anna-Liisa Rinne. Luokka oli kymmenen oppilaan suuruinen: lapsista kuusi oli Kuopiosta ja neljä ulkopuolelta.

Koulun johtaja oli Pekka Vähälä. Opettajana toimi Nina Ollila, joka kertoi omasta työstään: " Täällä on kova yrittämisen henki, vaikka oppilaat ovatkin suuresti eri tasoisia. Meillähän on täällä yhdessä kolme luokkaa, ensimmäinen, toinen ja kolmas luokka, mutta tuntuu siltä, että luokkia olisi kymmenen, niin suuria ovat oppilaiden erot. Työ on näin aluksi suurelta osin suunnittelun luontoista. Tämä luokkahan on eräällä tavalla kokeiluluokka.. ...Apuvälineiden suhteen olisi toivomisen varaa."

Vuonna 1972 Kuopiossa toimi 7- luokkainen ja 8-vuotinen Maljapuron apukoulu , jossa ensimmäinen ja toinen luokka oli yhdistetty . Oppilaita oli noin 90. Syksyllä 1971oli aloittanut vapaaehtoinen yhdeksäs luokka, jonka avulla koetettiin rakentaa silta työelämään.

Tarkkailuluokkia oli neljä Haapaniemen koululla kaksi, ala- ja keskiasteen poikaluokat, Hatsalassa poikien ja tyttöjen kansalaiskoululuokat. Yhteensä niissä oli noin 40 oppilasta.

Kuulonhuoltoluokka toimi Vahtivuoren koululla. Siinä ei ollut eriytettyä yläastetta, vaan oppilaat siirtyivät kuudennelta normaaliin luokkaan. Cp-luokkia oli Snellmannin koulussa. Luku- ja kirjoitushäiriöisiä lapsia ohjasivat kouluilla lyhyitä kursseja käyneet opettajat, mutta tarvetta oli saada myös yksi täysin asiaan erikoistunut opettaja.

Sokeiden ja kuurojen opetusta keskitettiin parhaillaan Jyväskylään. Tosin suunnitteilla oli jonkun erikoisluokan saaminen Kuopioon maakunnallisena keskuksena. Kehitys huoletti suuresti vanhempia, koska lasten lähettäminen sisäoppilaitokseen Jyväskylään saakka koettiin pelottavana.

Kehitysvammaisten kohdalla puhuttiin paljon oppimisen oikeudesta, koska opetus oli systemaattisesti järjestämättä. Eräitä vaikeasti raajavammaisia opetettiin Kuopion ulkopuolella.Heitä oli muutama apukoulussa, osa sai opetusta kehitysvammaisten laitosten yhteydessä ja osa oli kokonaan vapautettu oppivelvollisuudesta.