Peruskoululaki vuodelta 1968 merkitsi suurta muutosta Suomen koulujärjestelmässä. Peruskoulu oli yhtenäiskouluperiaatteen mukaisesti järjestetty oppivelvollisuuskoulu. Kansakoulu, kansalaiskoulu ja keskikoulu yhdistettiin peruskasvatusta antavaksi 9-luokkaiseksi peruskouluksi. Peruskoulu tarjosi oppilaalle entistä tasavertaisemmat mahdollisuudet koulunkäyntiin. Kodin varallisuus menetti merkitystään kun opetus, oppikirjat, kouluruokailu, terveydenhoito ja matkat olivat oppilaille maksuttomia. Koulumatka oli ilmainen, jos koulumatkan pituus oli yli 5 km. Oppilaiden valikointi ja luokittelu entiseen tapaan loppui. Oppilaat menivät omaan kouluunsa tiettyyn koulupiiriin kuulumisen pohjalta. Toisaalta vanhempien oli vaikeampi vaikuttaa siiihen, mitä koulua lapsi kävi.

Kuopiossa peruskouluun siirryttiin 1.8.1975. Ensimmäisten viiden vuoden aikana otettiin käyttöön POPS eli peruskoulun opetussuunnitelma. Vuosina 1975-76 POPS oli käytössä ala-asteella, 1.-4.luokilla. Yläasteen aloitti ensimmäinen alusta lähtien peruskoulua käynyt sukupolvi syksyllä 1977. Ensimmäiset peruskoulun käyneet ylioppilaat valmistuivat Kuopiossa keväällä 1983.

Ajatus oli siirtyä peruskoulusysteemiin asteittain siten, että joukko kokeilukuntia ja Lapin lääni kokonaisuudessaan aloittivat peruskoulun vuonna 1971. Kuopio tuli mukaan 1975 ja viimeisenä pääkaupunkiseutu vuonna 1977. Kuopiokin oli peruskoulukokeilussa mukana. Yläasteen kokeilukouluina olivat Petosen yläaste rehtorinaan Pertti Kinnunen ja Hatsalan kansalaiskoulu, johon yhdistettiin Niiralan kokeilukeskikoulu . Näin syntyi Hatsalan yläaste, jonka rehtorina toimi Pentti NISKANEN. Peruskouluun siirtyminen aiheutti myös hallinnollisia muutoksia; vanhat kansakouluntarkastajien virat lakkautettiin ja yli 6.000 asukkaan kuntiin tuli perustaa päätoiminen koulutoimen johtajan virka. Kuopion juhliessa 100-vuotista koululaitostaan vuonna 1972 koulutoimen johtajana toimi Jouko KAURANNE.

Siirtymävaiheen aikana oli periaatteena käydä koulu loppuun aloitetun opetussuunnitelman mukaan. Peruskoulua markkinoitiin alkuvaiheissa yksilöllisyyden ja valinnaisuuden suurella lisääntymisellä.Oppilaita voitiin ryhmitellä tasokursseihin aikaisemman koulumenestyksen, opettajien suosituksen ja vanhempien ja oppilaan valintojen pohjalta. Esim. englantia saattoi opiskella suppean, keskikurssin tai laajan kurssin verran. Kaksi laajinta kurssia mahdollisti jatko-opinnot lukiossa. Vaikka tasokursseilla oli omat etunsa (esim. luokallejäänti väheni) ja kannattajansa, huomattiin sen vuosien saatossa johtavan siihen, että pojat valitsivat usein suppeita kursseja, vaikka edellytyksiä muuhunkin olisi ollut. Opettajista suppeiden kurssien opetus saattoi tuntua raskaalta, jopa ylivoimaiselta.

Tasokurssien ohella oppilas ja vanhemmat saattoivat valita valinnaisaineita, joita opiskeltiin 8.-9. luokilla. Lopulta valinnaisaineita saattoi opiskella vain 4 viikkotuntia, vaikka alunperin valinnaisuuden piti olla suurempaa. Suosituimpia valinnaisaineita olivat erilaiset kädentaidot sekä ns.C-kieli, yleensä saksa, ranska tai venäjä. Tasokursseja lopulliseen peruskouluun tuli harvempaan aineeseen mitä oli suunniteltu, samoin ns.erityiskursseja. Myös ruotsinkielen opiskelu säilyi pakollisena vastustuksesta huolimatta. Toisaalta peruskoulu tarjosi tukiopetusta ja lisäopetusta, opetti uudenlaisia työtapoja ja vaati myös opettajalta erilaista asennetta heterogeenisessä opetusryhmässä.

Peruskouluihin perustettiin myös opinto-ohjaajan virkoja. Heidän tehtävänsä oli auttaa opintojen suunnittelussa ja ammatinvalintaan liittyvissä kysymyksissä. Vuosien myötä opinto-ohjaajien tehtävät ovat entisestään lisääntyneet ja yksilöllisen ohjauksen tarve on kasvanut.

Vieraan kielen opetus aloitettiin syksyllä 1963. Opettajat olisi saatava kesäkursseille. Tätä ennen vapaaehtoista kielten opetusta oli annettu jo kahdeksan vuotta. Aluksi suunniteltiin, että joka kolmannen kansakoulunopettajan olisi kyettävä sitä antamaan. Opetusta pyrittiin antamaan luonnonmenetelmän mukaan ts. luokassa käytettiin vain sitä kieltä, jonka opetuksesta oli kysymys. Vuonna 1964 kansakouluissa pystyi opiskelemaan joko ruotsia tai englantia.

Ensimmäisissä oppikirjoissa kansakoulun kolmansille luokille aloitettiin opetus kiinnostavien kuvien ja niihin liittyvien yksinkertaisten tekstien avulla, minkä toivottiin rakentavan "alkeissanaston". Käytössä oli mm. Lydia Almilan Koululaisen englannin kirja ja Kaukoranta-Nikkisen Svenska 1.

Syksyllä 1964 alkoi myös Yleisradion välityksellä vieraan kielen radio-opetus, joka tapahtui kouluhallituksen hyväksymän opetusohjelman puitteissa. Kuopiossa mm. Puistokoululla otettiin osaa ensimmäisiin kokeiluihin. Tunneilla käytettiin 20 minuuttia radio-oppitunnin seuraamiseen , mikä tavallisesti nauhoitettiin magnetofoninauhalle radiosta. Tämän jälkeen oppitunti jatkui opettajan johtamalla opetuksella, mihin liittyi lauluja jne.

Oppilaiden kiinnostus aluksi vapaaehtoisena alkaneeseen opetukseen oli suurta , vain 10-15% oppilaista jäi siitä pois.

Kuvat: Koulujen albumit